Rio de Janeiro

Jaahas taalla Riossa on sita nyt tultu oltua noin kaksi vuorokautta. Elilinen paiva meni suurimmaksi osaksi Ipaneman uimarannalla kollotellessa lahemmas kolmenkymmenen asteen helteessa. Aamulla kavimme ostelemassa viela tarvikkeita viidakkoonlahtoon. Kuppeja, veitsia, haarukoita ja pikkuisia pyyhkeita.

Ipaneman ranta oli todella hieno mahtavineen maisemineen. Aurinko laski illalla aivan vuorenrinteen ja meren rajalla horisontin taakse. Tama naky oli todella hieno. Auringon ollessa aivan alhaalla ihmiset alkoivat taputtaa ja vislata. Aallot rannalla olivat mukavan suuret ja aalloilla oli mahtava "mahasurffata" mukana.

Rannalle menimme bussilla. Kotosuomen bussikyydit tuntuvat Brasilian jalkeen kylla niin tasaisilta kuin vain voi olla. Bussikuskeilla taalla on tasan kaksi vaihetta. Kaasu pohjassa ja jarru pohjassa. Ja kurveihinhan ei meinaan hidasteta vaan ajetaan niin lujaa mita pystyy. Illalla kavimme viela kaupassa ostamassa ruokatarvikkeita ja soimme Talitan kokkailemaa mahtavaa kalakeittoa.

Tanaan aamupaivalla lahdimme Mangen kanssa kohden kuuluisaa Copacabana biitsia. Epaonneksemme keli oli aikalailla huono eli vetta satoi. Mutta huomenna aiomme ottaa uuden yrityksen ja suuntaamme rannalle heti aamulla. Tama paiva meni Copacabanan ymparistossa kierrellessa ja kaarrellessa ja kahviloissa istuessa. Ostimme tanaan aamulla myos lentoliput huomiselle kohden Belemia, joten huomenna alkaa ensimmainen vaihe viidakkoretkestamme. Lento illalla Belemiin. Belemista tulemme jatkamaan matkaa syvemmalle kohden viidakkoa ja kohden heimokylia.

Mutta nyt on ruokailun aika taas pian, joten apetta mahaan ja nukkumaan niin jaksaa huomenna kollia auringossa koko paivan ja lentaa illalla Belemiin!

Ensikosketus Brasiliaan!

Rio de Janeiro, Rua Hermenegildo de Barros n° 50 / casa 3

Sunnuntai 29.1 klo 22:30

Nyt voi sanoa etta maistuu kun vihdoin paasi tanne minne on jo pitkaan unelmoitu! Tai viela ei olla viidakossa mutta kovasti sinne pyrkimassa. Eli huomenna viela taydennetaan retkivarusteita ja tarkistetaan etta kaikki tarpeellinen on varmasti pakattu mukaan ja matka Amazoniin voi alkaa.

Lennot tanne sujui ongelmitta ( jos tilanpuutetta ei lasketa ) ja Portugalin Lissabonissa oli vaihto. Lissabonissa kun noustiin koneeseen en ollut uskoa silmiani ja naurussa oli todella pidattelemista kun huomasin vierustoverini. Oli oikeasti niin iso tati etta han vei puolet minunkin paikasta. Eika koneessa ollut yhtaan ylimaaraista paikkaa. No onneksi olen nain pieni ukkeli, mutta silti joutui istumaan lahes kyljellaan koko lennnon ajan.... Muuten lento kylla sujui mukavasti.

Rion kentalla kaytiin syomassa ja aloimme selvittamaan miten paastaisiin Rodrigon ystavan luokse. Juho sai soitettua viela Rodrigolle ja varmisti osoitteen. Rodrigo painotti, etta alkaa ottako muita kuin keltaisia takseja. Neuvo tuli todella tarpeeseen. koska innokkaat taksiukkelit yrittivat kahteen otteeseen kuskata meita piemilla takseilla kohteeseen. Kolmas taksi oli virallinen "keltainen" taksi ja hyppasimme kyytiin. Matkalla jututimme kuskia portugalin oppikirjan takasivujen mukaan ja kyseltiin kuulumisia ym. saahan liittyvaa. Taalla paikalliset eivat puhu englantia. Taalla alkaa kolmen viikon paasta Rion kuuluisat Samba karnevaalit ja nyt jo oli kadut taynna erivarisiin pukuihin sommistautuneita ryhmia jotka harjoittelivat karnevaaleja varten;

Perilla osoitteessa Rodrigo toivotti meidat tervetulleiksi ja esitteli meidat hanen ystavilleen. Tassa alkaa jo hieman ramaista pitkan matkan ja patkittaisten unien jalkeen.

Olkaa ystavat huoletta, taalla kaikki on hyvin ja huomenna tosiaan pakataan kamat ja lahdetaan kohti viidakkoa ja Amazonia!

Ei muuta kuin Boa noite, eli hyvaa yota!

Terkuin Mange

Lähtöpäivä

Nyt sitten se kauan odotettu hetki lähestyy. Enää jäljellä 7 tuntia ja 10 minuuttia lennon lähtöön. Tätä päivää on odotettu todella paljon. Matkan varrella on ollut stressiä erinäisistä asioista. Rahasta, oppaasta jne. Nyt lähempänä lähtöä stressin aiheet ovat muuttuneet.

Viime päivinä stressi/jännitys on lähinnä koskenut matkaa. Millaista viidakossa tulee olemaan todellisuudessa, turvallisuus siellä, onko kaikki tarpeellinen hankittu, Rion turvallisuus. Kuitenkin on tullut kuultua Riosta tarinoita, että se ei aina maailman turvallisin paikka ole.

Odotus nyt varsinkin iltaa kohden on noussut todella paljon. Pakkaamisen itse suoritin noin tunnissa, mutta mielessäni olin pakannut jo moneen kertaan tavaroita. Viimeinen silaus pakkaamiseen tullaan tekemään täällä Maurin luona josta lähdemme reissuun. Tavaroiden oikea järjestys repussa tulee olemaan tärkeä reissun aikana. Yöllä ei varmaan hirveästi tule nukuttua, tulee vain kelattua kaikkea siistiä mitä tullaan näkemään ja fiilisteltyä reissua.

Oppaaksi saimme sitten loppujen lopuksi Rodrigon pienehkön hintaväännön jälkeen. Mutta hänen saaminen meille on iso apu. Hänen kauttaan saimme Rio de Janeirosta kämpän missä saamme asua siellä ollessamme ja huomennakin menemme heti ensimmäisenä sinne ja Rodrigo on meitä siellä vastassa. Kämppä sijaitsee noin 1km päässä Copacabana biitsistä, jossa tulee olemaan karnevaalien aikaan varmasti paljon meininkiä. Rodrigon etu on tietenkin myös, että hän puhuu portugalia.

Reissumme suunnitelma pääpiirteissään on, että huomenna tosiaan kun saavumme illalla paikallista aikaa sinne 17.40 (suomen aikaa 21.40) niin siitä seuraavana päivänä lähdemme Belemiin, joka on Amazonasilla lähestulkoon Atlantin rannalla. Belemistä jatkamme pikkuhiljaa eri heimoissa käyden reissua jokilaivoin länteen päin. Rodrigon suunnitelman mukaan tulemme käymään noin 5-6 eri heimossa+ patikoimaan viidakossa. Tämä viidakkoreissuosuus kestää noin kolme viikkoa. Takaisintulo on riippuen lentolippujen hinnasta, joita nostaa karnevaalit joko lentäen tai bussilla. Jos valitsemme bussin matka kestää 3-4 vuorokautta takaisin Rioon. Riossa sitten vietämme 2 viimeistä viikkoa joista ensimmäiset päivät ovat karnevaalihuuman aikaa. Se väenpaljous tulee olemaan jotain jota emme tule koskaan unohtamaan.

Saunassa tuli äsken käytyä viimeisen kerran vielä hetkeensä. Nyt pitää ruveta jatkelemaan reppujen järjestykseen laittamista.

Flunssankin sain selätettyä, joten matkaan on toooooodellla mahtava lähteä!

Adeus!

Juho ja Mange